Artikkeli opiston 70-vuotisjuhlakirjassa

Tornion kansalaisopiston vt. rehtori Tarja Hoolin kirjoitus opiston 70-vuotisjuhlakirjaan elokuussa 2014

Tulevaisuus tehdään tänään

Tornion kansalaisopiston 70-vuotisjuhlakirja havainnollistaa, miten huomiseen, ensi viikkoon, ensi vuoteen, tulevaisuuteen vaikuttavat joka päivä tehtävä tavoitteellinen työ sekä päätökset, kontaktit ja toimenpiteet. Tornion kansalaisopiston visio, arvot ja toiminta-ajatus tukevat kaupunginvaltuuston sivistyspalveluille asettamia tavoitteita (ks. liite). Opiston visiosta ”Tornion kansalaisopisto on rohkea ja arvostettu vapaan sivistystyön suunnannäyttäjä, lähellä ihmistä” heijastuu 70-vuotinen perinne ja tavoite tuleville vuosikymmenille.

Historia toistaa itseään – kehittämisohjelmat selviytymisstrategioina

Tähän päivään ja tulevaisuuteen vaikuttaa väistämättä myös aikaisemmin tehty työ. Juhlakirjaa luettaessa voidaan havaita, miten historia toistaa itseään. Lama-ajat toistuvat, ja niihin yritetään vastata lainsäädäntöä muuttamalla, valtionosuuksia leikkaamalla ja uudelleen kohdistamalla sekä etsimällä epätoivoisesti uusia säästökohteita ja niin sanottuja rakenteellisia ratkaisuja. Vaarana on edelleen, että samalla säästetään toimintakyvyttömäksi tai lakkautetaan hyvin ja edullisesti toimiva kansalaisopistopalvelu. Muutaman vuoden päästä nämä säästötoimenpiteet näkyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten huomattavina nousuina, jolloin palveluiden uudelleen rakentaminen nähdään jälleen tarpeelliseksi. Onko yhteiskunnalla varaa tämän kaltaiseen jojoiluun?

Tornion kansalaisopistossa on tehty jo 1980-luvun loppupuolelta alkaen pitkän tähtäyksen kehittämisohjelmia joko yksin tai erilaisten yhteistyöverkostojen kanssa. Viimeisin kehittämissuunnitelma ”Tie maaliin tarvitaan” vuosille 2012–2016 hyväksyttiin koulutuslautakunnassa 26.1.2012 ja merkittiin tiedoksi kaupunginvaltuustossa 27.2.2012 § 20. Näillä toiminnoilla on pyritty turvamaan päättäjien tuki opiston kehittämistavoitteille. Tavoitteiden toteuttaminen onkin sitten opiston henkilöstön jokapäiväistä työtä.

Lakimuutos vapaasta sivistystyöstä (2009/1765) asetti oppilaitoksille yhteistyövelvoitteen sen kriteerejä tarkemmin määrittelemättä. Tämä asetettu ”velvoite” on kansalaisopistolle tuttu pikemminkin yhteistyömahdollisuutena, jonka mukaisesti Torniossa on toimittu jo yli 20 vuotta. Kaupunginhallitus nimitti jo 27.2.1989 § 603 kansalaisopiston kehittämistyöryhmän, johon kuuluivat silloiset lukion sekä ammatillisten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten rehtorit/edustajat Yrjö Alamäki, Anna-Maija Lauri, Pekka Palmu, Pentti Paloniemi, Eino Tuppurainen, Pentti Leipälä ja Antti Pasanen. Työryhmän puheenjohtajana toimi Tornion kaupunginvaltuuston jäsen ja kansalaisopiston johtokunnan puheenjohtaja Ilkka Kapraali. Työryhmän viimeisimpään, 32-sivuiseen muistioon kirjattiin oraakkelimaisesti muun muassa opetus-, henkilöstö- ja tilatarpeiden toimenpideratkaisuja ja linjattiin kansalaisopiston toimiminen eri aikuisoppilaitosten palvelujen täydentäjänä. Työryhmä otti kantaa myös riittävien toiminnallisten resurssien puolesta, joilla taataan tuloksellinen toiminta ja kyetään vastaamaan kuntalaisten sivistys- ja harrastustarpeisiin. Työryhmä oli sitä mieltä, ettei kansalaisopistopalveluja ja -toimintaa voi korvata muiden oppilaitosten tai hallintokuntien työllä. Lisäksi työryhmä toivoi kansalaisopiston kehittämistyön jatkuvan edelleen kansalaisopiston johtokunnan, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston tuella.

Aiemmin tehty työ antoi pohjaa myös viimeisimmän kehittämissuunnitelman 2012–2016  ”Tie maaliin tarvitaan” laatimiselle. Tämä kehittämissuunnitelma oli Anna-Maija Laurin testamentti ja jäähyväiset hänen 23 vuotta kestäneelle opistotyölleen. Suunnitelma toimi samalla uuden rehtorin perehdyttämisoppaana ja antoi myös ennusteita tulevien vuosien haasteista.

Tuulta päin, kohti tulevaisuutta

Suomen valtio ja sitä kautta myös kuntatalous ovat jälleen kerran suurten murrosten edessä. Kunta- ja valtionosuusuudistus ovat tätä kirjoittaessa vielä suuria kysymysmerkkejä. Nykyisestä julkisen talouden kestävyysvajeesta johtuva taloudellinen tilanne vaikuttaa myös kansalaisopistojen toimintaan. Vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitusuudistuksen vaikutukset näkyvät vuodesta 2017 alkaen opistojen toiminnassa, kuten useasti aikaisemminkin: valtio ottaa ja antaa.  Jotta torniolainen harrastus- ja sivistystyö jatkuisi edelleenkin vahvana ja laadukkaana, on luottamushenkilöiden osoitettava tulevaisuudessa samaa viisautta ja päättäväisyyttä kuin opiston perustamisen aikaan yli 70 vuotta sitten. Silloin sivistys- ja kulttuurihenki voitti sodan, nyt sen tulee selättää lama ja turvata hyvin toimivan, itsenäisen opiston kuntalaisilleen tarjoamat sivistys- ja hyvinvointipalvelut.

Hallituksen 29.11.2013 päättämän rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena on muun muassa luoda riittävän suuret vapaan sivistystyön oppilaitokset. Vielä tässä vaiheessa ei ole tarkemmin määritelty, mitä ”riittävän suuret” tarkoittaa. Edelleenkään ei ole tutkittua näyttöä siitä, että opistoja yhdistämällä saataisiin yksiselitteisesti laadukkaampaa tulosta. Jotta virheratkaisuilta vältyttäisiin, mahdolliset yhdistämistoimenpiteet edellyttävät nykyisten oppilaitosten toiminnan laadun ja vaikutusten validia arviointia, vertailevaa tutkimusta, mittareiden kehittämistä sekä asukkaiden ja oppilaitosten henkilöstön kuulemista. Joka tapauksessa opistojen laatu- ja sivistystyön hyödyn arvioimiseen tarvitaan resursseja. Kunnan asukastiheyteen perustuva valtionosuusprosentti ei kohtele kuntia eikä asukkaita tasa-arvoisesti eikä voi toimia perusteena ”riittävän suurten” oppilaitosten muodostamiselle.

Henkilöstön määrän vähentämisellä, erilaisten pakkoliitosten ja fuusioiden seurauksena, uskotaan saatavan aikaan merkittäviä säästöjä. Laskelmissa ei oteta huomioon palvelutarpeen kasvamista ja väestön ikääntymistä, jolloin hyvinvointi on vaarassa kääntyä yhteiskunnalliseksi pahoinvoinniksi. Vahinkojen korjaamiseen tarvitaan jälleen rahoitusta uusia rakenteita, hankkeita sekä organisaatioita ja henkilöstöä varten. Ilman seurantavaikutusten objektiivista tutkimista toteutettu säästöjen kohdentaminen oppilaitosten ja kuntien liitoksiin osoittautuu ajan, osaamisen ja resurssien tuhlaukseksi. Tilapäinen poliittinen tyytyväisyys näennäisten säästöjen saavuttamiseen toteuttaa vanhoja tarinoita keisarista, jolla ei ollutkaan vaatteita, ja hölmöläisistä, joiden peitto ei suurentunut.

Tornion kansalaisopiston ylläpitäjän eli Tornion kaupungin tulee jatkossakin taata opistolleen riittävät taloudelliset resurssit opetuksen järjestämiseen. Viimeisimmässä kehittämissuunnitelmassa on määritelty tuntimäärän vuosittainen nostaminen 300:lla. Tällä tavoitellaan vuosituhannen vaihteen tilannetta, jolloin kansalaisopistossa annettiin yli 10 000 opetustuntia. Opetuspalvelujen lisäämisellä tuetaan muun muassa syrjäytymisen ehkäisyä ja kuntalaisten hyvinvointia. Heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten osallistuminen taataan pitämällä kurssimaksut jatkossakin edullisina.

Kansalaisopistossa ihminen voi harrastaa ja kehittää itseään sillä alueella, jonka kokee omakseen. Päättäjien tulee Torniossakin miettiä, miten paljon ihmiseltä viedään, jos häneltä poistetaan mahdollisuus sivistykseen ja harrastamiseen. Taloudellisen laskukauden ei pidä merkitä opiskelun ja harrastustoiminnan lakkauttamista tai edes niiden heikentämistä. Laman aikana juuri koulutukseen ja ihmisten aktivoimiseen tulee panostaa entistä enemmän, sillä sosiaalinen syrjäytyminen on yhteiskunnallisesti vakava haaste.  Sosiaali- ja terveydenhoitokulujen pienentäminen on syytä aloittaa ennalta ehkäisevästä toiminnasta, sellaisesta, mitä kansalaisopistotoiminta on.

Kansalaisopistoilla on vapaan sivistystyön oppilaitoksena runsaasti mahdollisuuksia, joita tulisi Torniossakin hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Elinikäisen oppimisen mahdollistamiseksi keinotekoiset raja-aidat ammatillisen aikuiskoulutuksen ja kansalaisopiston väliltä tulisi purkaa. Opitun tunnistaminen ja tunnustaminen tulisi entistä paremmin ottaa huomioon toisen asteen opintosuorituksissa, mikä nopeuttaisi ammattiin valmistumista ja työllistymistä. Ammatillisten oppilaitosten kanssa toivoisi olevan yhteistyömahdollisuuksia esim. toteutetun NOSTE-koulutuksen lisäksi ”harrastuksesta ammattiin” -tyyppisellä koulutusyhteistyöllä. Opiston antama taiteen perusopetus ja uudet aikuisten visuaalisten taiteiden opetussuunnitelmat antavat uusia jatko-opiskelu- sekä opitun korvaamis- ja yhteistyömahdollisuuksia. Oppilaitosyhteistyön tulee olla kaikkia osapuolia hyödyttävää, jotta se jatkuisi ja kehittyisi. Vastaavasti Tornion kaupungin tulisi päätöksellään sitoa kaupungin organisaatiot käyttämään kansalaisopistoa ammatillisen lisäkoulutuksen ensisijaisena toteuttajana.

Tornion kansalaisopistossa tehdään tulevaisuutta tänäkin päivänä panostamalla opetuksen laatuun ja opetuspalvelujen saavutettavuuteen lähipalveluna kaupungin tavoitteiden mukaisesti. Kansalaisten opetuspalveluiden tulee olla tulevaisuudessakin kaikkien väestö- ja ikäryhmien saavutettavissa. Opisto tunnetaan valtakunnallisena laatuopistona. Se panostaa opetustyötä tukeviin laatu- ja kehittämishankkeisiin, taiteen perusopetukseen sekä eri oppilaitosten ja organisaatioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.  Tällä sektorilla opistolla on runsaasti osaamista ja kehittämismahdollisuuksia itsenäisenä Tornion kaupungin omistamana opistona. Nämä tavoitteet on myös hyväksytty lautakunta- ja valtuustotasolla edellä mainitussa kehittämissuunnitelmassa sekä huomioitu opiston tavoitteissa ja visioissa. Iloksemme vastaavat näkemykset ja kehittämistavoitteet on hyväksytty myös opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämän koulutuksen arviointineuvoston osaraporttiin 2, jota muun muassa Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen lainaa tämän juhlakirjan artikkelissaan.

Tornion kansalaisopiston vuosi 2013 oli menestyksekäs. Pystyimme reilusti lisäämään tunti-, kurssi- ja opiskelijamääriä, mikä on selkeä osoitus opistomme vetovoimaisuudesta. Myös vuosi 2014 on kulunut hyvin. Erityisesti mainittakoon opiston edelleen harjoittama ansiokas hanketoiminta, johon olemme tänä vuonna saaneet valtiolta suuria kehittämisavustuksia. Opetushallitus myönsi Tornion kansalaisopistolle 52000 euron suuruisen laatu- ja kehittämisavustuksen laatu- ja itsearviointijärjestelmätyöhön, jota teemme yhdessä Ylitornion ja Pellon kuntien ylläpitämän Meän opiston kanssa. Tämän lisäksi olemme saaneet Lapin aluehallintovirastolta 20000 euroa maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla. Myös muita, pienempimuotoisia itsenäisiä ja yhteishankkeita on käynnissä vuosittain. Niistä mainittakoon Osaava-ohjelman mukainen hanke opettajien ammatillisen osaamisen kehittämiseen sekä opintoseteliavustus seniori-ikäisten ja maahanmuuttajien kurssimaksujen alentamiseen.

Entisestä Porthanin koulusta opiston ja kaupunkilaisten toimitila

Opistotalo havaittiin pieneksi jo 1950-luvulla. Tilatarve on kasvanut päiväkurssitoiminnan, tilauskoulutuspalvelu- ja hanketoiminnan sekä taiteen perusopetuksen myötä. Opiston tilatarpeet, erityisesti taideaineiden ja kädentaitojen osalta, on esitetty huomioitavaksi myös monitoimitalo-/vapaa-ajankeskus- /konserttitaloinvestointiesityksissä, kulttuuriohjelmissa, kaupunkistrategioissa ja visoissa jo 1990-luvulta alkaen.

Opisto näkee kuitenkin realistisena ja parhaimpana lähiajan toteutusvaihtoehtona Porthanin koulun kunnostamisen ja luovuttamisen edelleen opetuskäyttöön kansalaisopiston tarpeisiin. Tornion kansalaisopiston kehittämissuunnitelmaan 2012–2016 Porthanin koulu on kirjattu lasten ja nuorten taide- ja taitoaineiden opiskelu- ja harrastuspaikaksi. Opiston toiminnan luonne on suojelurakennukseen sopiva, ja pitkä aukioloaika mahdollistaa eri ikäluokkien yhteisöllisen toiminnan aamusta iltaan samoissa tiloissa. Kaupunginhallituksen nimeämälle koulutilatyöryhmälle on lähetetty 7.5.2010 esitys ja selvitys Porthanin koulun luovuttamisesta opiston käyttöön. Työryhmän puheenjohtajana toimi Outi Keinänen. Edellä mainittu selvitys on myös kansalaisopiston kehittämissuunnitelman liitteenä ja edelleen voimassa ja hyödynnettävissä.  Selvityksessä on tarkoin luetteloitu opiston toimintaa tukevat kunnostustarpeet, joissa on otettu huomioon rakennuksen ainutlaatuisuus suojelukohteena.